Vanhentunut: Viikko 9 : Niin kuin Jumala tahtoo

Paaston aikana veisaamme kirkoissa jälleen koskettavan virren 54:

Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä
paastotkaamme,
ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi
seuratkaamme.

Tällä kärsimystiellä on vaihe, johon tahdon jo pysähtyä. Raamattu kertoo, että Jeesus Getsemanessa ollessaan rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mark 26:39.

Vaikka hän oli Jumalan Poika, hän osoitti tässä suurinta mahdollista uskoa Jumalaan – ja pienintä mahdollista uskoa itseensä. 

Huomaathan tämän: Suurin mahdollinen usko ei ole sellainen, joka uskoo, että Jumala tekee ”niin kuin minä tahdon”. Tällä tavalla monet uskovat. Jeesuksen mukaan sellainen usko on kyllä suurta. Mutta suurin mahdollinen usko ilmenee siten, että se jättää itsensä kokonaan Jumalan käsiin – tapahtui mitä tahansa. Sellainen usko on aina pientä suhteessa ihmiseen itseensä.

Jumala on Jumala ihmiselle vain silloin, kun Jumala saa olla ihmisen ainoa Jumala. Viime kädessä Jumala on oikea Jumala ihmiselle vasta silloin, kun Jumala saa yksin ratkaista ihmisen kohtalon ilman ihmistä ja tämän ohjausta tai tukitoimia.

Ensimmäisen näkökulma tuntuu usein helpolta: Totta kai Jumala on ainoa Jumala, sanomme. Tätä on vaikea uskoa käytännössä, silloin, kun meidän tulisi oikeasti antaa Jumalan ratkaista iäisyyskohtalomme ilman meidän panostamme. Meistä tuntuu, että hän ei ehkä tiedä, mitä hänen pitää tehdä meille. Meistä tuntuu turvattomalta jättää iankaikkisuutta koskevat ratkaisut yksin Jumalalle. Viimeiseen asti haluaisimmekin vaikuttaa Jumalaan. Kuka meistä pystyy aidosti sanomaan sen, minkä Jeesus sanoi Getsemanessa: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

Itsensä Jumalan käsiin jättävä ihminen uskoo Jumalaan oikein. Hän uskoo, että on olemassa Jumala, joka on sellainen kuin hän on: Hän ei erehdy, ei tee väärin, ei tee virhettä. Itsensä Jumalan käsiin jättävä ja sillä tavalla Jumalaan uskova sanoo: ”Se, mitä sinä Jumala minulle teet, ei voi olla muuta kuin oikein, sillä sinä et tee kenellekään vääryyttä. Jos sinä tuomitset minut kadotukseen, tiedän, etten ole mitään muuta ansainnut. Tiedän, että kadotus on pyhimmän ja oikeudenmukaisimman ja täydellisimmän tuomion mukaista. Siten minä saan, mitä minun syntini ovat ansainneet.”

Tällainen Jumalan käsiin antaminen ei ole kyynistä kohtaloa. Tällainen usko tuntee Jumalan jo niin hyvin, että uskoon sisältyy myös toivo. Toivo nousee siitä, että Jumala on sanassaan ilmoittanut, minkälainen Jumala hän on ja mitä hän syntisten puolesta on tehnyt ja mitä hän haluaa Jeesuksen sijaiskärsimyksen tähden tehdä ihmisille. 

Tämä kuoleman ja toivon kamppailu ilmenee hyvin tilanteessa, jossa Jumala oli antamassa uudet lain taulut Moosekselle – Mooseksen murskattua ensimmäiset taulut kallioseinään. Ennen lain antamista Jumala tuli Mooseksen luo ja sanoi hänen kuullen:

’Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta’.” 2. Moos 34:4- 7.

Kymmenen käskyn sijasta tässä on ensiksi kahdeksan lupausta. Kymmenessä käskyssä sanotaan, mitä ihmisten on tehtävä pelastuakseen. Käskyjä ennen annetuissa kahdeksassa lupauksessa on sanottu, mitä Jumala tekee ihmisten puolesta.

Eikö tässä kuitenkin ole seitsemän lupausta? Saatat kysyä. Eikä kahdeksas kohta ole uhkaus? Eikä tuo viimeinen ajatus vie pohjaa kaikilta seitsemältä lupaukselta? Siinähän sanotaan: ”Mutta (Herra) ei jätä syyllistä rankaisematta.” 

Koko tämä Jumalan puhe kuvaa Jumalan tekoja niiden puolesta, jotka tarvitsevat pelastuksen lahjan muodossa. Pelastuksen yhtenä ehtona on syyllisen rankaiseminen. Siksi Jumala lupaa tässä senkin.

Kun tässä puhutaan syyllisen rankaisemisesta, puhutaan Jumalan kahdeksannesta lupauksesta. Tässä puhutaan Jumalan lupaamasta sijaisesta, syylliseksi tehdystä Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnin. Tässä ”Jumala profetoi” sen, minkä myöhemmin profeetta Jesaja puki muotoon: ”Hän (Kristus) kärsi rangaistuksen.” Syyllistä Jumala rankaisi. Miten? Siten, että ”Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen… hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. . .” Jes 53:5-8.

Jumalan rangaistus oli Kristuksen päällä. Siksi sinä voit toivossa antaa itsesi Jumalan käsiin, jättää itsesi kokonaan hänen ja hänen lupaustensa varaan.

– Per-Olof Malk –