Vanhentunut: Viikko 7 ja 8

Eräänä päivänä tulin Matteuksen evankeliumissa kohtaan, johon on tallennettu Jeesuksen viimeinen puhe fariseuksille ja kirjanoppineille. 

Tämä puhe on merkittävä ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin Jeesus puhuu tässä sellaisille ihmisille, jotka nauttivat suurta arvonantoa yhteiskunnassaan. Heidän nauttimansa arvonanto perustui heidän suureen lukeneisuuteensa. Jeesuksen kuulijakuntana oli siis sen ajan korkein oppineisto. 

Toiseksi nämä ammattitaitoiset ja pätevät ihmiset olivat Jeesuksen ankarimpia vastustajia. Evankeliumit kuvaavat monesti niitä ristiriitoja, jotka löivät leimansa Jeesuksen ja näiden arvostettujen ihmisten välille. Kolmas asia on, että tämä kyseinen puhe oli Jeesuksen viimeinen puhe fariseuksille ja kirjanoppineille.

Muistathan, että fariseukset olivat muutaman tuhannen miehen joukko hurskaita juutalaisia, jotka elämässään pyrkivät tunnontarkasti noudattamaan Jumalan lakia. Samalla he muodostivat Israelissa uskonnollisen puolueen, joka pyrki vaikuttamaan maan ja kansan elämään. Kirjanoppineet olivat hekin Raamatun hyvin tuntevia ja sitä tarkasti noudattavia ihmisiä, joiden arvovalta perustui sekä heidän tietomääräänsä että Jumalan lain huolelliseen opettamiseen. Opetustyönsä lisäksi kirjanoppineet tulkitsivat ihmisille lakia sellaisissa tapauksissa, joissa laki ei antanut selvää vastausta johonkin arkielämän kysymykseen.

Kirjanoppineet eli lain opettajat olivat siis hengellisiä opettajia mutta myös juristeja, jotka auttoivat ihmisiä elämään ja toimimaan oikein. Hengellisen opetustyönsä ohella he huolehtivat ihmisten käytännöllisistä lakiasioista kuten testamenttien teosta ja niiden toimeenpanosta. Juutalaisten korkeimmassa oikeuselimessä suuressa neuvostossa kirjanoppineet toimivat juridisina neuvonantajina. Näin heidän vaikutuksensa ulottui syvälle sekä ihmisten ”hengelliseen” että ”ajalliseen” elämään – jos näitä nyt saattoi erossa pitää.

Herran viimeinen puhe näille suurta vastuuta kantaville ihmisten korkeasti arvostamille ihmisille löytyy Matteuksen evankeliumin 23. luvusta. Puhe on pitkä – niin kuin sopii odottaa. Se on täynnä Jeesuksen rakkautta; halua vapauttaa fariseukset ja lainopettajat niistä uskonnollisista näkemyksistä, joita heillä oli ja joita he Jumalan nimessä muille opettivat.

Kun luen Vapahtajan puhetta näille arvossa pidetyille ihmisille, saatan melkein nähdä kyyneliä hänen silmissään ja saatan melkein kuulla hänen äänensä sortuvan rakkaudesta heihin. Jeesus piti loppuun asti ovia avoinna vastustajilleenkin, aivan niin kuin Juudakselle.

Jeesuksen mukaan fariseukset ja lain opettajat asettivat kuulijansa hyvin suurten vaatimusten eteen. ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi”, sanoi Jeesus, Matt. 23:4. 

Me tiedämme, että fariseusten ja lain opettajien elämänohjeet olivat perusteiltaan tällaiset: Jokaisen ihmisen pitää tahtoa hyvää. Jokainen ihminen myös voi tahtoa hyvää. Niistä ihmisistä, jotka tahtovat hyvää ja toimivat tämän tahtonsa mukaan, tulee hyviä ihmisiä. Se on tahdosta kiinni.

Itse fariseukset ja lain opettajat mielellään toimivat esimerkkeinä siitä, kuinka Jumalan lakia saattoi tarkasti noudattaa. Ihmisillä oli siksi sellainen käsitys, että lain opettajat ja fariseukset kykenivät elämään oman opetuksensa mukaan. Tästä luonnollisesti seurasi, että noita ihmisiä kunnioitettiin sekä oppineina että hurskaina ”pyhinä”. 

Näiden ”suurten ihmisten” nauttimasta arvonannosta kertoo se, mitä Jeesus heistä sanoo: ”He istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla.” He ilmeisesti kokivat mielihyvää, kun ihmiset osoittivat heille kunnioitusta ja kun heitä kutsuttiin korkeilla arvonimillä. 

Fariseusten ja lain opettajien syvin ongelma oli se, että he kaikesta tiedostaan ja arvostetusta asemastaan ja hyvästä maineestaan huolimatta eivät itse toteuttaneet niitä opetuksia, joita he muille antoivat – vaikka he antoivat ihmisten ymmärtää, että he noudattivat lakia. Jeesus sanoi asian suoraan: ”He puhuvat yhtä ja tekevät toista.” Matt. 23:3. 

Ihmiset eivät välttämättä huomanneet tätä ristiriitaa. Mutta kaikkinäkevän Jumalan silmin katsottuna fariseukset ja lain opettajat olivat syntisiä. Kun he itse torjuivat tämän totuuden, he ylläpitivät Israelissa uskontoa, jossa Jumalan lakia ja sen selityksiä kyllä opetettiin ja Jumalan tahtoa näytettiin noudatettavan, mutta todellisuus oli Jumalan edessä toisenlainen.

Tähän Jeesus puuttui. Hän tiesi, että Jumala näkee kaiken salatuimpaan saakka. Hän tiesi, että Jumalalle ei riitä eikä kelpaa hyvä maine ja arvostettu asema, vaan vain totuus. Kun siis fariseukset ja lain opettajat uskoivat olevansa Jumalalle kelpaavia – ja kun he antoivat muille sen kuvan, että he noudattivat Jumalan tahtoa – he Jeesuksen mukaan olivat ”teeskentelijöitä” (23:13, 15, 23, 25, 27, 29). Koska yhteys Jumalaan ei sisällä teeskentelyä, noilta Israelin ohjaajilta puuttui oikea yhteys Jumalaan.

Mitä siis voi ihminen tehdä? Jeesus sanoi sen näin: ”Joka itsensä alentaa, se korotetaan.” 23:12. Jeesuksen opetus oli siis täysin vastakkainen fariseusten ja lain opettajien vakaumukselle. Kun hänen vastustajansa antoivat kuvan onnistuneesta elämästä Jumalan edessä, Jeesus neuvoi: Älkää te tehkö Jumalan tottelemisesta uskontoa itsellenne. Maailmassa on monia elämäntapauskontoja. Pysykää totuudessa vaikka ette Jumalan tahtoa täyttäisikään. Tunnustakaa itsellenne puutteenne ja heikkoutenne. Jumala näkee ne kuitenkin. Alentakaa näin itsenne totuuden tasolle. Silloin ette enää ole uskonnon vallassa vaan Jumalan käsissä. 

Alentaminen ei ole teeskentelyä. Alentaminen ei ole nöyristelyä. Alentaminen on omien sanojen ”alentamista” omien tekojen tasolle niin, että tekojen ja sanojen välillä ei enää ole ristiriitaa. Kun muut ratkaisevat tämän ongelman yrittämällä nostaa tekojaan sanojensa tasolle ja vähättelemällä sitä, mikä jää puuttumaan, niin Jeesus neuvoo: Alentakaa sananne tekojenne tasolle. 

Alentunut ihminen sanoo kirkkorukouksen sanoin Jumalalle: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra kuka silloin kestää.”

Tällaista teeskentelemätöntä totuuden sanomista Jumala ei hätkähdä. Päinvastoin hän sallii mielellään ihmisen joutua noihin rukouksen tuntoihin, sillä hän tietää, että silloin ihmisen on mahdollista siirtyä uskonnosta uskoon. Köyhille julistetaan evankeliumi. Kadotuksen partaalla olevat saavat lahjaksi rohkeuden ihmisen jatkaa synnintunnustusrukoustaan sanomalla: ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikkomuksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni. Herra, armahda minua.”

Tänäänkin tämä Jeesuksen opettama tie on avoinna kaikille. Se on avoinna nykyajan lain opettajille ja nykyajan fariseuksille, nykyajan teeskentelijöille, ulkokultaisille, kaikkensa yrittäneille ja kaikessa oleellisessa epäonnistuneille. Tämä tie on avoinna kaikille totuuden kätkijöille, kaikille mitan täyttämättömille, kaikille syvyydessä oleville tämän ajan ihmisille. 

-Per-Olof Malk –