Viikko 48: Armoon kätkettyä ei tuomita

Yksi kirkkovuoden viimeisistä Raamatun teksteistä kirkkokäsikirjassa sisältää Jeesuksen vertauksen kymmenestä morsiusneidosta. Kertomuksen mukaan he lähtivät – sen ajan häämenojen tapaan – illan pimetessä sulhasta vastaan. Morsiusneitojen ero oli siinä, että osa heistä otti mukaansa sekä öljylampun että öljyastian. Toinen osa neidoista otti mukaansa vain öljylampun. Matt. 25:3-4.

Jeesuksen vertauksen ymmärtämistä saattaa auttaa pieni tarkennus mielikuviimme. Vertauksen morsiusneidoilla ei ollut mukanaan sisätiloissa käytettäviä, savesta tehtyjä pieniä öljylamppuja (kreik. lykhnos) vaan ulkokäyttöön valmistettuja soihtuja (kreik. lampas). Soihtujenkin polttoaineena oli öljy, mutta niiden öljy ei ollut soihdun sisällä vaan öljyä kuljetettiin mukana pienessä öljyastiassa (kreik. angeion, 25:4).

Jotta soihtu ei sammuisi, sen käyttäjä kastoi soihtunsa pään vähän väliä öljyastiaan, joka hänellä oli mukanaan. Oli ”tyhmää” lähteä soihdun kanssa ulos, jos ei ottanut öljyastiaa mukaansa. (Tässä suhteessa sisätiloissa käytetyt saviset öljylamput olivat ”huolettomampia”, niissä kun öljyä riitti tuntikausiksi. Mutta pieni öljylamppu ei valaissut ulkona paljoakaan. Sen tähden ulkona käytettiin soihtuja, joissa oli suurempi liekki ja kirkkaampi valo.)

Martti Luther toteaa, että vertauksen kymmenen morsiusneitoa edustavat kristikuntaa, jossa on kahdenlaisia ihmisiä. Ensinnäkin on niitä, jotka odottavat Kristusta uskossa evankeliumiin ja samalla lähimmäisiään rakastaen eli hyviä töitä toisille tehden. Lutherin mukaan näillä kristityillä on sekä öljyastia että soihtu.

Sitten on niitä kristittyjä, jotka odottavat Kristusta huolehtien lähinnä siitä, että heidän oma elämänsä olisi tahrattomassa kunnossa. Näistä ihmisistä voisi sanoa, että heillä on soihtu mutta ei öljyastiaa, heillä on tekoja, mutta he eivät näe syyllisyyttään niin kuin Pyhä henki näkee eikä heillä ole Jumalan antamaa uskoa, vaan oma käsitys uskosta. Nämä ihmiset saattavat tehdä paljon enemmän hyvää kuin ne, jotka tietävät pelastuksensa riippuvan yksin armosta.

Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieleen, miten Luther kuvasi Jumalan valtakunnan olemusta. Hän kirjoitti: ”Jumalan valtakunnassa on pelkkää armoa ja hyvyyttä, pelkkää syntien anteeksiantamista ja niiden lukematta jättämistä, pelkkää rakkautta ja ystävällisyyttä.”

Tästä seuraa, että Jumalan valtakuntaa ei voida rakenneta eikä sitä voida ylläpitää lailla. ”Ne, jotka tekevät paljon lakeja, vetävät ihmiset pois Jumalan valtakunnasta synnin valtakuntaan, ja siellä on pelkkää levottomuutta, tuskaa, murhetta, vastuksia ja kaikkea omantunnon onnettomuutta”, muistutti Luther.

Jumalan valtakunta saadaan siis aikaan ainoastaan evankeliumilla, sitä julistamalla ja siitä kirjoittamalla. ”Herra Jeesus Kristus on niin kuin hoitaja sairaalassa. Hän työskentelee sairaiden, kurjien ja kivulloisten parissa. Tähän valtakuntaan ei nimittäin kuulu muita kuin syntisiä ja kurjia ihmisiä, joille heidän syntinsä annetaan anteeksi.”

Tällainen Jumalan valtakunnan määrittely on avuksi kun vielä palaamme Jeesuksen vertaukseen kymmenestä morsiusneidosta. Kaikilla heistä oli kädessään ”öljylamput” eli soihdut, jotka kuvaavat heidän hyviä tekojaan. Kaikilla näillä kristityillä siis oli hyviä tekoja olemassa, kun he menivät sulhasta vastaan. Mutta kaikilla ei ollut öljyä, mikä vertauksessa kuvaa uskoa Jeesukseen, joka antaa syntisille heidän syntinsä anteeksi joka päivä.

Luther sanoo, että Jumalan valtakunnalle on ominaista, että siinä ”yhtä mittaa annetaan synnit anteeksi”. Jeesuksen vertaukseen liittyen tätä ajatusta voisi verrata soihdun kastamiseen ”yhtä mittaa” öljyastiaan. Soihtu ei riitä, hyvät teot eivät riitä. Soihtu ilman öljyä on pimeä. Siksi tarvitaan öljyä, evankeliumin sanaa, joka ylläpitää uskon. Luther sanoo asian näin: ”Tähän valtakuntaan ei kuulu ketään muita kuin pelkkiä syntisiä ja kurjia ihmisiä, joille heidän syntinsä annetaan (yhtä mittaa) anteeksi.”

Jeesuksen valtakunnassaan ei ole muita kuin syntiä tehneitä ja syntiä tekeviä. Tässä valtakunnassa ei kenenkään ole mahdollista pelastua muutoin kuin Jeesuksen sovitustyön tähden. Usko hänen armoonsa on se öljy, joka on välttämätön. Hänen omansa elävät siitä, että Jumalan valtakunta on alituista armon antamista, synnin peittämistä ja jumalattomien vanhurskauttamista.

Kenenkään ei tarvitse joutua ikuiseen pimeyteen sen tähden, että on syntinen. Näin on siksi, että Jumala lähetti maailmaan syntisten Vapahtajan etsimään syntisairaita, eksyneitä ja kadonneita ihmisiä ja hän tuli erityisesti omiaan varten. -Per-Olof Malk