Viikko 46: Elämän kriisit

Kriisi on kuin hurrikaani, joka tulee kuin luonnonvoima, jota ei voi estää. Kriisi on hurrikaanin kaltainen myös siinä mielessä, että sillä on ydin, jossa sen voima on tuhoisin – ja sitten sitä ympäröi ankarien myrskyjen vyöhyke ja ”uloimpana” ovat kovat tuulet ja sateet.

Ihminen kokee kriisin eri tavalla riippuen siitä, kuinka läheltä sen tuhovoimaisin ydin kulkee.

oskettipa kriisi ihmistä etäisemmin tai läheisemmin, hänen elämästään tulee kriisin vaikutuspiirissä vaikea. Elämän henkinen ympäristö voi täyttyä hävityksestä ja sisin voi kokea suurta murhetta, syvää pelkoa ja armotonta ahdistusta. Elämäntyö voi hajota ja lentää pirstaleina ilmaan niin kuin talo, johon on sijoittanut koko elämänsä. Kun hurrikaani iskee taloon, ei ole väliä, miten paljon ihminen on taloonsa sijoittanut: sen katto vain repeytyy, ovet sinkoutuvat sijoiltaan, seinät kaatuvat ja lopulta talon palaset nousevat hurrikaanin imussa ylös ja paiskautuvan pirstottuna maahan.

Kriisien aikana elämästä voi eri tavoin tulla sysipimeää ja hyvin ahdistavaa. Toiset kokevat kriisin myrskyn sijasta ahdistavana puristuksena, ikään kuin elämä olisi pilkkopimeässä tunnelissa ryömimistä. Silloin jää vain toivomaan, että ”tunnelin suu” joskus tulisi esiin ja sen valo alkaisin näkyä.

Hengellisessä elämässä tämänkaltaiset kohtalot eivät ole aivan harvinaisia. Jumalan tahdosta riippuen ”tunnelissa eteneminen” voi kestää lyhyemmän tai pitemmän ajan. Jos ihminen on ennenkin ollut hengellisessä pimeydessä ahtaalla, hän tietää, että tunnelin pää on jossakin, pimeys ei kestä loputtomiin, tunnelivaihe loppuu joskus – vaikka odottaminen tuntuu aina liian pitkältä.

Hyvä lohdutus hengellisessä ahdistuksessa olevalle on esim. Jes. 30:19-20: ”Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.”

Näissä lupausten sanoissa on toivoa. Niiden nojalla voi jäädä odottamaan myrskyn loppumista ja tunnelin pimeyden päättymistä. Voi odottaa tuota hetkeä, jolloin elämään sopivat sanat: ”Sinun itkusi aika on ohi”. Voi huutaa apua ja odottaa, että huutoon tulisi vastaus.

Kuitenkin joillekin voi käydä niin, että tunnelin loppupää ei olekaan lähellä sen alkupäätä. Useinhan elämä palautuu lähes entiselleen pimeiden vaiheiden ja hirmumyrskyjen jälkeen. Mutta on myös sellaisia myrskyjä ja tunneleita, joiden jälkeen ihminen ei pääsekään takaisin entiseen tuttuun maisemaansa. Elämäntyö voi todella murskautua aivan käytännössäkin eikä vain kuvaannollisesti. Näin voi käydä niin myöhään, että uutta työtä ei enää ehdi tehdä. Jää vain raunioita joita katsella. Itse elämäkin voi esim. sairasvuoteella kadota lähes jäljettömiin. Silloin käy näin: Myrsky lakkaa, tunneli päättyy, mutta sen jälkeen ympäristö ei olekaan enää entinen ja tuttu. Tämä voi tuoda uuden järkytyksen, uuden ahdistuksen mieleen.

Miten silloin tulkita noita Jesajan lohduttavia sanoja?

Ehkä silloin on paikallaan lukea Jesajan sanat uudestaan ja nähdä, ettei profeetta lupaakaan itkun jälkeen leveää leipää ja runsaasti juotavaa kriisiajan kapean leivän ja niukan veden vastakohtana. Sen sijaan hän lupaa: ”…sinun opastajasi ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.”

Jos kyse on kristitystä kriisissä, hänen opettajansa on Kristus Jeesus. Syvin lohdutus tässä Jesajan profeetallisessa sanassa ei ole asioiden muuttuminen paremmiksi, vaan opettajan, Jeesuksen ilmaantuminen näkyviin.

Mitä sellainen kristitty saa, joka myrskyssä menettää vertauskuvallisesti sanottuna koko talonsa, ehkä terveytensä, ystävänsä, elämänsä? Hän voi saada omin silmin nähdä opettajansa tavalla, josta hän ei koskaan ole voinut uneksiakaan. Myrskyn jälkeen myllertävillä aalloilla Mestari tulee pimeydestä esiin ja kulkee aivan kohti.

Hengellisen pimeyden jälkeen ihminen ei ”tunnelista” tullessaan aina näe maailmaa entisellään, vaan hän huomaa olevansa kuin vieraalla maalla, jota hän ei tunnista entiseksi ympäristökseen. Hän ei tunne maisemaa eikä häntä enää tunneta tässä maisemassa.

Jos sinulle, hyvä ystävä, on käynyt näin – tai jos sinulle joskus käy näin – niin lue Jesajan sanat: ”Vaikka Herra suo sinulle (yhä edelleen) vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.”

Tämä on lupauksen ydin. Leveä leipä, menestys, se mitä olemme tottuneet kutsumaan siunaukseksi, ei ole mitään verrattuna Jeesukseen. Jeesuksen kanssa oleminen on autuaallista; se on paljon parempaa kuin kaikki muut hengelliset aarteet. Hänen opetuksensa sammuttaa hengellisen nälän ja hengellisen janon. Hänen näkemisensä antaa sielulle sen kaipaaman lohdutuksen, levon ja sisäisen onnen. -Per-Olof Malk