Viikko 40: Kenelläkään ei ole etumatkaa

Raamatunkohta, jonka äärellä viivymme tällä viikolla, on Joh. 4. Siinä on kerrottu tapahtumasarjasta, joka sai alkunsa siitä, että Jeesus kohtasi erään naisen kaivolla Sykarin kaupungin ulkopuolella.

Tuon naisen yksityiselämä ei ollut esikuvallista. Hänellä oli ollut viisi miestä. Se kuudes, jonka kanssa hän nyt asui, ei ollut hänen oma miehensä. Näin Jeesus sanoi. Kuitenkaan Jeesuksella ei ollut mitään tarkoitusta loukata naista tai väheksyä häntä. Jeesuksen ja naisen välinen keskustelu Jaakobin kaivolla kertoo Herrastamme ja hänen suhteestaan rikkinäisten ihmissuhteiden ihmisiin ja rikkinäisiin ihmisiin.

On tärkeä muistaa, että samarialaiset, joiden keskuudessa Jeesus opetuslapsineen nyt oli, olivat juutalaisten syvästi halveksimia ihmisiä. Juutalaiset rabbit opettivat: ”Joka syö samarialaisten leipää, ei ole parempi kuin se, joka syö koiran lihaa.”

Jeesus oli kuitenkin lähettänyt opetuslapsensa Sykarin kaupunkiin ostamaan heille samarialaista ruokaa! Mikä rohkeus toimia eri tavalla kuin mitä rabbit opettivat ja mitä yleinen mielipide edellytti!

Kun opetuslapset olivat kaupungilla, Jeesus kaivon luona puhui tämän halveksitun kansan halveksittavan ihmisen kanssa osoittaen tätä kohtaan arvonantoa. Näin menettelemällä Herra rikkoi lisää juutalaisten pyhiä opetuksia ja hän kulki selvästi yleistä uskonnollista mielipidettä vastaan. Juutalaisten miesten ja naisten välinen kanssakäyminen oli niin äärimmäisen halveksittavaa, että eräät juutalaiset pitivät miehen keskustelua naisen, jopa vaimonsa kanssa, ajanhukkana. Rabbien keskustelua naisten kanssa pidettiin asiana, joka esti rabbeja tutkimasta Tooraa, mikä puolestaan saattoi johtaa kyseisen rabbit helvettiin (Pirke Aboth 1:5). Eräiden rabbien mukaan Tooran opettaminen heidän omille tyttärilleenkin oli niin halveksittavaa, että he olisivat yhtä hyvin voineet myydä tyttärensä prostituoiduiksi (Mishnah Sotah 3:4).

Jeesus ei milloinkaan alistunut aikansa yleiseen naisten halveksuntaan yhtä vähän kuin samarialaisten halveksuntaan. Osoituksena tästä on hänen kiireetön ja ystävällinen keskustelunsa samarialaisen naisen kanssa.

Sykarin tapahtumat ovat hyvä esimerkki siitä, miksi juutalaiset pitivät Jeesusta uskonnollisesti epäluotettavana ja miksi he katsoivat, että hänet oli surmattava. Toisaalta meille, joille Jumala on avannut oven hänen rakkautensa ja evankeliumin käsittämiseen, tämä kertomus on uusi osoitus siitä, mitä varten Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan. Täällä tarvittiin ja tarvitaan armoa.

Jumalan armon rinnalla kaikki muu menettää merkityksensä. Kuten Paavali aikanaan kirjoitti kuvattuaan ensin synnin vakavuutta ja suuruutta: ”Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon”, Room 5:15. Armo on aina rikkomusta suurempi. Ylistettyään armon suuruutta Paavali jatkaa: ”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi”, Room 5:20.

Armon voimaa kuvaa sekin, että Jumala käytti tätä elämässään epäonnistunutta ihmistä kutsuakseen muita kaupunkilaisia Jeesuksen luo. Tuo nainen kelpasi heti Herran palvelukseen. Pyhä Henki käytti naista niin, että Johannes saattoi myöhemmin kirjoittaa: ”Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan.” Kaksi päivää myöhemmin lukuisat samarialaiset uskoivat Jeesukseen. Nämä juutalaisten halveksimat ihmiset sanoivat kaupungissaan: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Jeesuksen olemus oli selvinnyt Sykarin asukkaille kahdessa päivässä. Messias ei antanut Jumalan valitun kansan ja halveksitun samarialaiskansan välillä olleiden raja-aitojen estää omaa työtään. Halveksitut samarialaiset ja heidän parissaan halveksittu nainen sai saman armon kuin juutalainen Pietari ja Johannes ja Paavali. Kaikki ovat samalla viivalla. Messias pelastaa henkilöön katsomatta.

Pelastaa?sanan merkitys vanhassa kreikankielessä on ”päästää uhasta” ja ”antaa turvaa”. Sanalla on myös merkitys ”pitää elossa”. Autuas se, jolle Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen olemuksen niin kuin hän teki samarialaiselle naiselle ja Sykarin asukkaille! Hänellä on Jumala, joka pitää hänet elossa ja joka antaa täydellisen turvan iankaikkiseen elämään saakka. – Per-Olof Malk