Viikko 36: Me emme lannistu

Otsikossa olevat kolme sanaa löytyvät apostoli Paavalin 2. Korinttilaiskirjeestä. Kysymme tällä viikolla, mitä Paavali ajatteli ja tarkoitti kun hän kirjoitti itsestään ja muista: ”Me emme lannistu”.

Kreikan kielessä lannistumisella tarkoitetaan mielialaa, joka voi vallata ihmisen, kun hän kadottaa näkyvistään oman arvonsa ja merkityksensä. Lannistumisessa on kysymys siitä, että ihmistä on vastustettu niin paljon, että hän on alkanut uskoa vastustajiinsa. Lannistumisessa on kysymys siitä, että ihmiselle kertyy niin paljon vastoinkäymisiä, että hän alkaa uskoa olevansa väärässä. Lannistumisen aiheuttavat sekä ihmiset että olosuhteet.

Sanakirjojen mukaan Paavalin käyttämän kreikankielisen sanan ”olennainen merkitys” on ”arvottomuuden tunne” – tuo tuttu ajatus siitä, ettei minulla ole merkitystä, ei minulla ole arvoa, ei minusta ole mihinkään. Paavalin käyttämässä kreikankielisessä sanassa on myös samaa sävyä kuin suomenkielen sanassa ”mielipaha”. Jotenkin surullistahan se on kun kokee, ettei ole minkään arvoinen.

1. Korinttilaiskirjeessä Paavali on kertonut omasta elämästään mm. näin: ”Me olemme heikkoja… meitä halveksitaan… meitä pahoinpidellään… meitä herjataan… meistä puhutaan pahaa…” Tällaisten asioiden jatkuva kokeminen tuottaa kenelle tahansa mielipahaa ja syvää arvottomuuden tunnetta.

Tällä kohtaa on ehkä syytä mainita, että synnintunto ja arvottomuuden tunto ovat kaksi eri asiaa. Paavalin ainaisena seuralaisena oli synnin tunto. Sen tuntemisella on perusteet jokaisessa ihmisessä, kaikki eivät vain näe totuutta itsestään. Poikkeuksellisen avoimessa itsetilityksessä roomalaisille kristityille apostoli kirjoitti: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.” Muutamaa lausetta myöhemmin hän kirjoittaa: ”Minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta…”

Tällaisena apostoli eli elämänsä loppuun saakka. Viimeisessä kirjeessään ystävälleen Timoteukselle apostoli kirjoitti: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” Lause ei jätä arveluille sijaa.

Mutta synnintunnostaan huolimatta Paavali ei lannistunut eikä sortunut arvottomuuden tuntoon. Synti ei tee ihmistä arvottomaksi Jumalan edessä, vaikka ihmiset ylenkatsoisivatkin syntistä. Ihminen säilyttää aina arvonsa Jumalan edessä. Vaikka siis Paavali tiesi, että hän ei elämänsä aikana ollut päässyt ”irti pahasta” ja vaikka hän tiesi, että hän oli ”syntisistä suurin”, niin hän ei epäillyt omaa arvoaan Jumalan edessä.

Tuollaisena suurimpana syntisenä, jossa paha riippui kiinni, hän kirjoitti korinttilaisille: ”Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä… En minä katso olevani mitenkään huonompi kuin nuo mainiot apostolit… ” Galatalaiskirjeen hän aloitti sanomalla: ”Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään välityksellä, vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala…”

Hän itse näki, että hänen arvonsa Jumalan edessä oli säilynyt vaikka hän oli edelleen syntinen. Hän oli kuin kadonnut lammas, joka oli paimenelle arvokas kadonneenakin. Hän oli kuin kadonnut raha, joka oli emännälle kadonneena niin arvokas, että tämä ryhtyi suursiivoukseen löytääkseen rahansa.

Jokainen meistä on tällä tavalla merkittävä. Jokaisella meistä on Jumalan silmissä suunnattoman suuri arvo. Syntimme voivat vaikuttaa meissä senkin, että kadotamme kyvyn nähdä arvomme. Syntiemme tähden saatamme menettää arvon muitten silmissä. Mutta Jumala näkee aina yhdenkin ihmisen arvon.

Kun apostolilla oli tällainen usko Jumalaan, hän ei lannistunut, hän ei kadottanut näkyvistään omana arvoaan Jumalan silmissä. Lannistumattomuus johtui evankeliumista, johon Paavali uskoi. Sama toivo ja sama usko on meillekin tarjona. Muut ihmiset eivät voi viedä keneltäkään Jumalan antamaa armoa ja toivoa. Evankeliumiin luottava jatkaa vaikkei hänellä ole siihen enää mitään omia edellytyksiä. Niin riittävä on Kristuksen työ meidän puolestamme. – Per-Olof Malk