Viikko 20 : Mitä Jeesus sanoikaan helluntaista?

Opetuslapsilla oli keväällä vuonna 33 takanaan raskaat kokemukset, joissa esille oli tullut heidän perimmäinen suhtautumisensa Jeesuksen ristiin ja kuolemaan. Siitä asti kun Jeesus oli alkanut kertoa heille, että he menisivät Jerusalemiin ja hänet vangittaisiin siellä, häntä pilkattaisiin ja kidutettaisiin ja hänet ristiinnaulittaisiin, opetuslasten ajatukset olivat lähtenet omille teilleen. Avoimemmin tai peitetymmin he ajattelivat Pietari lailla: ”Herra, älköön se sinulle tapahtuko.”

Kun kaikki Jeesuksen puheet sitten kuitenkin toteutuivat, opetuslapset väistivät. He jättivät Jeesuksen. Jälleen Pietari ilmaisi kaikkien ajatukset kun hän kolme kertaa kielsi tuntevansa Jeesuksen. Jeesuksen äiti ja muutamat muut naiset hänen kanssaan luultavasti seurasivat yöllistä lumeoikeudenkäyntiä ja lienevät sitten olleet saattueessa, joka kulki Jeesuksen perässä Golgatalle. Opetuslapset olivat muualla, ”lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta”.

Tällainen oli se joukko, jonka oli määrä alkaa viedä evankeliumia maan ääriin. Jos Jeesus olisi heilauttanut viittaansa ja kaatanut vangitsijansa kumoon, opetuslapset olisivat jääneet hänen luokseen. Jos Jeesus olisi nostanut sormensa Pilatuksen otsalle ja kaatanut hänet selälleen, opetuslapset olisivat tulleet hänen rinnalleen. Jos Jeesus olisi kutsunut Pilatuksen palatsin luo enkelilegioonat (joista hän mainitsi), opetuslapset olisivat rientäneet Jeesuksen luokse ja enkelien rintamaan. Jos Jeesus olisi astunut alas ristiltä, niin kuin häntä yllytettiin tekemään, opetuslapset olisivat pian kuulleet siitä ja juosseet innoissaan Golgatalle Jeesuksen luo.
Mutta kun mitään näyttävää ei tapahtunut, he pakenivat.

Tällainen seuraajajoukko ei voinut tehdä mitään Jeesuksen ja hänen sanomansa hyväksi. Siksi Jeesus sanoi heille: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani…” (Apt. 1:8 KR 38). Tämä oli ehdottoman välttämätöntä. Ilman Pyhää Henkeä me voimme kyllä tehdä paljon, mutta kaikki on ajallista, kaikki tekomme palavat tuhkaksi viimeisenä päivänä.

Juutalaisten sadonkorjuujuhla shavuot oli tulossa. Jeesuksen silmien edessä oli sitäkin suurempi sadonkorjuujuhla, josta Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan…” (Ilm. 7:9). Tällaisen juhlan aikaansaamiseksi Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

Mutta kuinka nämä toisia ihmisiä paenneet voisivat mennä ihmisten luo ”julistamaan evankeliumia”? Kun he tätä pohtivat, Jeesus sanoi heille: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani…”

”Te saatte voiman”, sanoi Jeesus. Sana on kreikankielisessä Uudessa testamentissa dynamin. Dyna-alkuiset kreikankieliset sanat ilmaisevat pääsääntöisesti kykyä (tehdä jotakin). Kyky, jonka Pyhä Henki tullessaan antaisi opetuslapsille, oli Jeesuksen mukaan kykyä viedä ihmisille sanoma ristillä kuolleen Jumalan Pojan merkityksestä kuulijoille. Sanoman sisältö oli niin Jeesus-keskeinen, että siihen suhtauduttaisiin niin kuin suhtauduttiin ristiinnaulittuun Jeesukseen itseensäkin.

Paavali kiteytti myöhemmin asian näin: ”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan evankeliumia julistamaan” – – Mutta tämä ”puhe rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen…”

Tällaisesta vastaanotosta huolimatta Paavali kykeni jatkamaan evankeliumin julistamista ja hän kykeni pitämään sanomansa risti-keskeisenä. Hän kertoo: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” (1. Kor. 1:17-18; 2:2-3.)

Tällaisen uskon ja työnäyn saamiseksi kristityt ovat halki historian tarvinneet voimaa, kykyä, pysyä Jeesuksen antamassa sanomassa. Ilman Pyhän Hengen antamaa voimaa kristityt olisivat luopuneet evankeliumin julistamisesta tai sitten muuttaneet sen sisällön sellaiseksi, että se otettaisiin mielihyvin vastaan.

Paavali ei itse ollut muuttunut voimakkaaksi, vaan hän oli jäänyt ennalleen. Hän muistelee puhetilaisuuksiaan näin: ”Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.” Ihmiset näkivät siis hänet samanlaisena kuin he näkivät opetuslapset silloin, kun Jeesus vangittiin ja ristiinnaulittiin. Heikkona, arkana, pelokkaana.

Pyhä Henki ei tehnyt Jeesuksen omia voimakkaiksi, vaan hän antoi heille voiman, kyvyn, pysyä Jeesuksen antamassa sanomassa ja voiman, kyvyn jatkaa julistustyötä vastustuksesta ja ylenkatseesta huolimatta.

Joka luulee, että Paavali oli heikko sen tähden, että hän ei ollut saanut Pyhää Henkeä, erehtyy. Joka luulee, että Paavali julisti väärää sanomaa kun hän puhui ristiinnaulitusta Jeesuksesta, erehtyy. Jeesus nimenomaan sanoi: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin – – te tulette olemaan minun todistajani…” Jeesuksen antaman sanoman kärki osoittaa häntä itseään. Pyhän Hengen antama kyky tekisi heikoille todistajille mahdolliseksi puhua ristiinnaulitusta Jeesuksesta, joka sijaiskuolemallaan voi pelastaa syntisiä.

Kreikan kielessä on todistajani-sanan kohdalla martyres. Suomenkielen sana marttyyri tulee tästä sanasta. Martyres antaa ymmärtää, että Pyhä Henki tekisi opetuslapset (ja muut) kykeneviksi olemaan marttyyreja, kykeneviksi kärsimään sen tähden, että he eivät vaihtaneet julistuksessaan ristiinnaulittua Jeesusta johonkin muuhun.

Pysyminen Jeesuksen antamassa sanomassa on Pyhän Hengen antama kyky. Tämä kyky annettiin juutalaisten sadonkorjuujuhlan aikoihin Jeesuksen opetuslapsille. Me kutsumme päivää helluntaiksi. Siitä lähtien kaikki kristityt ovat uskonsa ja sanomansa sisällön suhteen olleet riippuvaiset siitä, että Pyhä Henki on tullut ja antanut heille kyvyn olla Herran sanomalle uskollisia.

-Per-Olof Malk –