Viikko 15 : Syntien anteeksi saaminen

Christian Scriver

Raamattu todistaa, että meidän ja Herran Jeesuksen välillä on tapahtunut vaihtokauppa, jossa ”Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:6). Ja vielä: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:21). 

Niin siis synti on nyt Herran Jeesuksen ja vanhurskaus meidän. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh. 1:29.) Hän kantaa sen pois meren syvyyteen. ”Meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas ja hän on meidän syntiemme sovitus: eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1. Joh. 2: 1-2) Meillä on hänen haavoissaan avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak. 13:1).

Yhtä varmaa kuin on Lunastajamme pyhä välimiesvirka, veri, ansio ja vanhurskaus ovat, on myös syntiemme anteeksisaaminen. Niin totta kuin Jumalan Pojan veri on vuodatettu ristillä, niin totta on myös meidän syntimme sovitus. Se ”kirjoitus, joka oli meitä vastaan” (Kol. 2:14), on naulattu ristille Lunastajamme kädet ja jalat lävistäneillä nauloilla. Se on rikki revitty ja pyyhitty pois Vapahtajamme kalliilla verellä ja siten tehty mitättömäksi.

Kun Jumalan pyhät tahtovat erityisesti kunnioittaa Jumalaa ja kutsua häntä parhaimmilla nimillä, niin he siksi sanovat häntä laupiaaksi, armolliseksi ja anteeksiantavaksi Jumalaksi. Erityisesti on huomattava, että Jumala itse on opettanut tämän asian heille. Jumalan omien todistusten mukaan hänelle on mieluisinta, kun häntä ylistetään hänen laupeutensa ja syntien anteeksiantamuksen tähden.

Kun Mooses oli pyytänyt saada nähdä hänen kunniansa, ”niin Herra astui alas pilvessä ja Mooses asettui hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit.’” (2. Moos. 34:5-7)

Joku voisi luulla että Mooses nimitti pilvessä ilmestynyttä Herraa tällä tavalla, mutta koko puhe ja edellisen luvun jae 19 osoittavat selvästi, että Herra itse antoi itselleen tämän nimityksen. Sillä tavalla hän osoitti itse, miten hän tahtoo itseään kunnioitettavan ja avuksi huudettavan. 

Sen tähden on kuningas Daavid monissa paikoin nimittänyt häntä näillä Herran opettamilla sanoilla (Ps. 86:15, 103:8, 145:8) Samoin on tehnyt Nehemia, joka kutsuu häntä anteeksiantavaksi Jumalaksi (Neh. 9:17) ja Paavali, joka nimittää häntä laupeuden Isäksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi. (2.Kor. 1:3) Tähän kuuluvat myös profeetta Miikan sanat, kun hän ihmetellen lausuu: ”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännösten rikosten?” (Miika 7:18) Daavid mainitsee hänet anteeksiantavaiseksi (Ps. 86:5) ja Jesaja sanoo: ”Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:7) 

Jumalan suhteen ei ole niin kuin usein on ihmisten suhteen. Ihmisillä voi kyllä olla nimi (maine), mutta useinkaan heillä ei ole sitä vastaavia tekoja. Jumalan laita on toisin: Sellainen kuin Jumalan nimi on, sellaiset ovat myös hänen tekonsa.

Sanon vielä enemmän. Jumala kuvataan meille hänen sanassaan sellaiseksi, joka ikävöiden odottaa syntisten parannusta ja paluuta. Hän ikään kuin seisoo taivaan ovella ja katselee syntisten jälkeen niin kuin katselivat muinoin Aabraham majansa ovella (1.Moos. 18:1) ja Loot kaupungin portilla (1.Moos. 19:1) ja odottivat vieraita. Jumala huutaa heille ja ikävöi heitä. Miten mielellään hän ottaakaan vastaan heidät, kun he etsivät hänen armoansa. Helppo on päästä sovintoon sen Isän kanssa, joka on murheellinen tottelemattoman, pahankurisen lapsensa tähden ja sydämestään odottaa tämän tekeviin parannuksen. 

Tätä tarkoittaa Vapahtajammekin puhuessaan tuhlaajapojan isästä (Luuk. 15:11), joka pojan ollessa vielä kaukana näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Mitä muuta hän on tahtonut tällä osoittaa kuin sitä, mitä Siirak sanoo: ”Kuinka suuri onkaan Herran laupeus ja hänen sovintoarmonsa niille, jotka hänen puoleensa kääntyvät.

(Otteita Christian Scriverin kirjasta Sielun aarre II. Herättäjä-yhdistys 1960.)