Viikko 14 : Täydellistä rakkautta loppuun asti

Paastonajan teksteihin kuuluu seuraava raamatunkohta: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”. Matt. 12:40.

Sanat ovat Jeesuksen. Kun hän ajatteli omaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan, hän ajatteli profeetta Joonaa ja tämän vaikeimpia kokemuksia. Myös meidän on hyvä ajatella Joonaa erityisesti näinä aikoina ennen pitkääperjantaita ja pääsiäistä. Pääsemme silloin ”samalle aaltopituudelle” Jeesuksen kanssa.

Kuvaus Joonan joutumisesta meripedon vatsaan alkaa Joonan kirjan 2. luvussa sanoilla ”Mutta Herra…”

Nämä sanat on helppo ohittaa suurempien asioiden odotuksessa. Mutta jo näissä kahdessa sanassa Jumalasta kerrotaan hyvin paljon. Hän on Jumala, joka oli Joonan kanssa tämän epätoivoisimmassakin syvyydessä. Jumala on Jumala, joka kulkee pakomatkallakin palvelijansa kanssa pakotien loppuun asti. Niin kuin Jeesuksesta sanotaan: ”Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Joh. 13:1.

Tämä on meille erittäin kallisarvoinen tieto Jumalasta ja hänen Pojastaan. Niin helpostihan käy käytännössä niin, että me uskomme Jumalan hyvään huolenpitoon niin kauan kuin jotenkuten pysymme hänen tahdossaan. Me jaksamme uskoa Jumalan läsnäoloon ehkä vielä silloinkin, kun lankeamme samassa asiassa toisen tai kolmannen kerran. Mutta jos tiemme alkaa pitkän aikaa kulkea kaukana Jumalasta, niin kuin Joonan tie kulki, ja lankeemukset seuraavat toisiaan, niin kuin Joonan elämässä tapahtui, niin silloin saattaa sydämeemme tulla ajatus: Ei Herra enää jaksa minun perässäni kulkea. Ei Herra enää kestä minua. Varmaan Herra jo on hylännyt minut.

Sama koskee meidän lähimmäisiämme: lapsiamme ja lastenlapsiamme, vanhempiamme ja muita sukulaisia. Jos he ovat pitkään kulkeneet kaukana Herrasta, meidän toivomme heidän hengellisen elämänsä suhteensa saattaa käydä hyvin pieneksi tai sammua kokonaan.

Totta onkin, että Jumala voi hylätä ihmisen tämän synteihin. Vanha testamentti kertoo Jumalan toisinaan hylänneen koko Israelin kansankin heidän pahuutensa tähden (esimerkiksi 2. Kun. 17:20, 21:14, 23:27).

Mutta yhtä totta on, että hänen rakkautensa ihmiseen jatkuu hylkäämisenkin jälkeen, sillä Jumala on pysyvästi sammumaton rakkaus. Siksi hän ajan tullen saattaa lähestyä uudestaan sellaista, jonka hän jo on hylännyt. Kuten Jumala itse sanoo Jesajan kirjassa: ”Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.” Jes. 54:7.

Näin me elämme täällä merkillisessä jännityskentässä. Tiedämme, että Jumala voi hylätä meidät. Se tuo sisimpään sen Herran pelon, josta Raamattu usein puhuu ja joka on Jumalan suuruuden ja hänen päätösvaltansa kunnioittamista. Mutta tiedämme myös, että Jumala voi hylättyään jälleen ottaa lähelleen ja pelastaa.

Varmin vakuus tästä asiasta meillä on Jeesuksen kohtalossa. Kun hän riippui Golgatan ristillä, Jumala hylkäsi hänet ja Jeesus huusi kauhuissaan: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani, Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Mutta niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin Ihmisen Poikakin oli maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Sitten hän koki Jumalan suuren ”mutan”. Mutta Jumala tuli kuolleen luokse. Pääsiäisaamuna Kaikkivaltias Jumala lähestyi Jeesusta uudelleen. Hän herätti kuolleista hylkäämänsä Pojan.

Älä siksi koskaan heitä pois toivoa itsesi tai lähimmäistesi suhteen. On olemassa Jumala, jolla on sammumaton rakkaus. On olemassa Jumala, jolla on käsittämättömän suuri kärsivällisyys ja laupeus heikkoja ja kapinoivia ihmisiä kohtaan. Hän voi kyllä jättää ihmisen ajaksi ikään kuin hän olisi jättänyt hänet lopullisesti. Silloin voi jo näyttää siltä että ihminen on hukkunut niin kuin Joonan vajoaminen aaltoihin osoitti hänen hukkuneen. Mutta Jumala palaa eksyneitä puhuttelemaan, koska hän rakastaa luotujaan.

Muista siis aina nämä sanat ”Mutta Herra”. Muista noita Joonan kirjassa toistuvia sanoja kun ajattelet omia lankeemuksiasi ja eksymisiäsi tai lähimmäistesi vaellusta poissa Jumalan kasvojen edestä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Jumala rakastaa loppuun asti. Sinuakin ja rakkaitasi hän rakastaa niin kuin pakenevaa Joonaa. Hän rakastaa jopa senkin jälkeen, kun kaikki muut ovat hylänneet. Wilhelmi Malmivaara osui oikeaan, kun hän kirjoitti virren 631. Hän sanoo siinä Jumalalle: ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat.”

Jumala on läsnä tuomioissaan. Hän tarjoaa pelastustaan tuomitessaan. Hän hoitaa ihmistä tuomioillaan. ”Sillä Jumala ei rankaise rangaistakseen vaan pelastaakseen. Kaikki Jumalan tuomiot tässä maailmassa tähtäävät pelastukseen.” (O. Hallesby)

Kun Jumalan tuomiot vyöryvät ihmisen ylitse, Jumalan läsnäolo ”vyöryy” ihmisen ylitse. Ottaessaan ihmisen kiinni ja tuomitessaan ihmisen Jumala tekee tämän pelastaakseen ihmisen. Jumalan viha on armollista vihaa. Rangaistuskin on Jumalan ”mutta”.

Tämän kuningas Daavid oli elämänsä kohtaloissa ymmärtänyt. Hän sanoo Herralle (heprealaisen tekstin mukaan): ”Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” Ps. 23:4.

Mikään rangaistus ja tuomio ei tullessaan tuo iloa, mutta – kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Lopulta (se) antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauha ja vanhurskauden.” Hepr. 12:11. Joonakin koki tämän. Meripedosta, joka hänet söi, tuli hänelle pelastus. Kuolemasta tuli elämä, lopusta tuli alku.

 -Per-Olof Malk –