Vanhentunut: Viikko 10 : Pietarin paastonaika

Kun galilealainen kalastaja Simon Pietari vietti elämänsä ensimmäistä ”paastonaikaa”, hän suhtautui Kristuksen ristiin ja kuolemaan torjuvasti. Raamattu kertoo, että Pietari otti Jeesuksen erilleen ja nuhteli häntä, kun tämä oli puhunut opetuslapsilleen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, Matt. 16:21-22. ”Herra, älköön se sinulle tapahtuko”, oli autuaaksi julistetun ja seurakunnan kallioksi nimitetyn Pietarin sielunhoidollinen neuvo Vapahtajalle!

Miksi Pietari suhtautui näin? Eikö siksi, että hän piti Jeesuksesta, hän rakasti Jeesusta? Getsemanessa Pietari oli jopa valmis aloittamaan taistelun ylivoimaa vastaan varjellakseen rakasta Herraansa, Joh. 18:10. Pietarin rakkaus Jeesukseen oli suuri. Hän ei tahtonut Jeesukselle mitään pahaa.

Tästä rakkaudesta Jeesus kuitenkin sanoi Pietarille: ”Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” Matt. 16:23.

Kaunis, sankarillinen ja uhrautuva oli Pietarin rakkaus Jeesukseen. Ihmisten maailmassa hän kelpaisi hyvin esimerkiksi. Mutta Jumalan maailmassa asiat ovat toisin. Jeesus tiesi, että Pietari oli hyvin kaukana Jumalan rakkauden ymmärtämisestä kun hän ei käsittänyt ristin välttämättömyyttä.

Kun Jumala rakastaa, hän ei himmennä valoja, sytytä kynttilöitä, luo lämmintä tunnelmaa. Kun Jumala rakastaa, hän ottaa kantaakseen ihmisten vaivoja ja kärsimyksiä päivin ja öin, valoisassa ja pimeässä, tappioissa ja umpikujissa. Kun Jumala rakastaa, hän on valmis ottamaan vastaan halveksuntaa sen tähden, että hän on halveksittujen puolella, hän on valmis tulemaan murhatuksi, koska hän on murhaajien puolella, hän on valmis kohtaamaan hurskaiden ylpeät ja itsekkäät ajatukset ja heidän voimannäyttönsä, joka tuottaa hänelle kipua ja kuoleman.

Tällaisen rakkauden tielle Jeesus rohkeni neuvoa opetuslapsiaankin. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”, hän sanoi, Matt. 16:24. Ihmisten aiheuttamiin kärsimyksiin suostuvan rakkauden tie ei ole Jumalan yksinoikeus. Toimiminen syntisten auttamiseksi johtaa aina halveksuntaan ja kärsimyksiin. 

Mitä sinä mahdat ajatella tänä paastonaikana: sitäkö, mikä on Jumalan, vai sitä, mikä on ihmisten? Kulkevatko sinun ajatuksesi urhean ja inhimillisen sankaruuden korkeita teitä vai itsensä uhranneen Jeesuksen avaamaa polkua?

Paastonaika hiljentää tätä miettimään.

Kun Pietarin ”paastonaika” oli päättynyt, tuli ristin tien kulkenut Kristus hänen luokseen ja kysyi häneltä kolmeen kertaan: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Joh. 21:15-17. Pietari sanoi rakastavansa Jeesusta. Mutta nyt rakkautta Herralle enää vakuuttanut urhea sankari, vaan langennut ja armahdettu syntinen, joka oli murrettu näkemään, miten suloisia siunauksia se rakkaus saa aikaan, joka toimii syntisten puolesta. Pietarin asenne ”Herra, älköön se sinulle tapahtuko” oli vaihtunut suureksi kiitollisuudeksi siitä, että se oli tapahtunut.

Jeesuksen kuolemassa oli Pietarinkin synnit sovitettu. Tämän sovitetun syntisen varaan Herra rakensi seurakuntansa. Kuultuaan Pietarin rakastavan ristille naulittua Mestaria Jeesus lausui: ”Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit, mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja sinut voittaa toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Joh 21:18.

Herran palvelukseen oli kypsynyt ihminen, joka ymmärsi nisunjyvän kuolemaan kätkeytyvän hengellisen salaisuuden. Herra oli saanut opetuslapsen, jonka kaltaisen varaan hän tänäänkin rakentaa seurakuntaansa.

– Per-Olof Malk –