Kristinuskon harhapolkuja

Sana sunnuntaiksi 5.3.1995
(julkaistu Hyvinkään Sanomat -lehdessä)
Kristinuskon harhapolkuja

Per-Olof Malk

Eri puolilta maailmaa tulee tietoja siitä, miten ihmiset saavat hengellisissä kokouksissa ihmeellisiä elämyksiä ja kokemuksia. Kuluneen talven aikana ovat esim. uutiset ns. Toronton herätyksestä levinneet maailmalle. Lentokentän kupeessa olevan seurakunnan tilaisuuksista on tullut mediatapahtumia.

Toronton karismaattisessa seurakunnassa ihmiset kaatuvat (kuten monet täällä Suomessakin), mutta lisäksi he kokoussalin lattialla nytkähtelevät, tärisevät, itkevät ja nauravat. Samanlaista kerrotaan tapahtuneen mm. Englannissa ja Ruotsissa.

Sunnuntaina jumalanpalvelusten saarnateksti Luuk. 10:17-20 näyttää tukevan tällaisia herätyskokouksia. Luukashan kertoo Jeesuksen opetuslapsista, jotka palasivat Mestarinsa luo riemumielin kertoakseen hänelle hyvin ihmeellisistä tapahtumista. Ihmeellisistä asioista puhui Jeesuskin. Pahat henget olivat heille alamaisia.

Jeesuksen ja hänen opetuslastensa tekemiä ihmeitä ja näitä nykyisiä ilmiöitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa. Niiden välillä on ammottava ero. Joka ei tätä näe, odottakoon aikansa.

Siellä missä jo ollaan Suomen oloja pitemmällä, näiden ihmeliikkeiden olemus aikaa paljastua. Jossakin vaiheessa se selviää täälläkin.

Ei tarvitse olla asioihin vihkiytynyt teologi tai syvällinen uskova, jotta ymmärtäisi, että nuken herättäminen eloon, rikkinäisen pyykinpesukoneen korjaaminen uskon avulla, auton bensiinitankin täyttäminen rukouksen voimalla, valokuvan ottaminen Jeesuksesta (myyntihinta 9,95 dollaria/kpl) ja kuolleen käynti taivaassa ja paluu maan päälle kertomaan kokemuksistaan eivät liity kristinuskoon, vaikka tällaisiin asioihin moni Amerikassa uskoo.

Sielunvihollinen on liikkeellä, niin kuin hän oli ajanlaskumme alussa. Osa kristityistä taipuu nyt hänen kiusaustensa alla.

Kristinusko on paikka paikoin harhapolulla. Siitä osoituksena synnintunto vaihtuu alamittaisuuden ja kokemattomuuden tunnoksi: ellen ole kokenut sitä ja tätä, olen muita huonompi. Kaipuu elää Jumalalle mieleen vaihtuu kaatumisen kaipuuksi, hyvänolon tunteeksi tai hillittömäksi nauruksi. Näillä poluilla Pyhän Jumalan pelko muuttuu hengelliseksi sokeudeksi tai klovnien esittämäksi messuksi.

Sunnuntain aihe on ”Jeesus kiusausten voittajana”. On merkittävää, että kiusatessaan Jeesusta pimeyden päämies tarjosi hänelle nimenomaan kokemuksia ja ihmeitä: kivien muuttumista leiviksi, varjeltumista kymmenien metrien putoamisessa ja valtaa yli suurten ihmisjoukkojen.

Nämä kokemukset Jeesus torjui ja voitti siten Paholaisen.

Mistä löytyvät ne ihmiset, jotka nyt lähtevät torjumaan sielunvihollista? Mistä löytyvät ne ihmiset, jotka ottavat vastaan apostoli Jaakobin kehotuksen:

”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista – –. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.” (Jaak 4:7-10.)

Sunnuntain saarnatekstissä Jeesus johdattaa samalla tavalla laumaansa takaisin oikealle tielle sanomalla: ”Älkää – – siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”