16.8.2003

Jumalan vastaus ihmiskunnan hätään

Preacher:
Series:
Passage: Room 1-4

Me kaikki olemme langenneet syntiin ja olemme vailla Jumalan kirkkautta. Tämä on ihmiskunnan, niin kuin myös jokaisen yksityisen ihmisen suurin hätä ja syvin huolenaihe.

Mutta Jumala on valmis armosta lahjoittamaan meille vanhurskauden eli tuomionkestävyyden hänen edessään. Siksi hän on valmistanut meille Jeesuksen verisen ristin syntien sovituspaikaksi ja sinne me saamme uskoen tulla. Saamme uskoa kaikki syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Tämä on Jumalan vastaus ihmiskunnan hätään.

Pelastuminen, uskoon tuleminen ja uudestisyntyminen merkitsee sitä, että Jumala lukee meille vanhurskauden eikä katso meidän syntejämme. Tämä tapahtuu uskon kautta Jeesukseen. Kysymys on puhtaasti asiallisesta asiasta, jossa ei tarvita kokemuksia eikä elämyksiä.

Niin kuin Abraham aikoinaan uskoi, niin saamme mekin nyt tarttua Jumalan lupaukseen, jolloin hän lukee meillekin vanhurskauden.

Meissä on vain syntiä, kuolemaa ja tyhjyyttä, mutta vastoin näitä tosiasioita me uskomme Jumalaan, joka tekee kuolleet eläviksi. Olipa uskomme kuinka kuollutta hyvänsä ja vaelluksemme kuinka jumalatonta hyvänsä, niin me uskomme siihen, että Jumala tekee ylösnousemusihmeen meidän elämässämme ja me pelastumme.

Usko on luottamusta siihen Jumalan lupaukseen, että hän kutsuu olemattomat olemaan. Tämän hän tekee lupauksensa perusteella lainkaan katsomatta siihen mitä meidän sisimmässämme on, ilman mitään meihin kohdistuneita vaatimuksia.

Meidän ei tule katsoa itseemme, kokemuksiimme, syntisyytemme, ei mihinkään itsessämme, vaan meillä on täysi syy ja lupa tarttua Jumalan antamaan pelastukseen, Jeesukseen, joka on meidän ulkopuolellamme. Tästä meillä on Jumalan varma sana ja lupaus. Todellinen pelastusvarmuus nousee siis Raamatun ilmoituksen pohjalta eikä meidän tunteistamme tai kokemuksistamme.

Luottaessamme Jeesukseen Kristukseen saamme kolme sanomattoman arvokasta ”helmeä” itsellemme. Ensimmäinen helmi on rauha Jumalan kanssa; Jumalan ajatukset meistä ovat rauhan ajatuksia. Toinen helmi on pääsy armoon, armon todellisuuteen, sen vaikutuspiiriin. Kolmas helmi on Jumalan kirkkauden toivo.

Koko uskonelämäämme, kilvoitteluamme leimaava sana on ahdistus. Se on ollut Jumalan ihmisen osa kautta aikojen. Tätä ajatusta ei moni tahdo hyväksyä. Mutta jos me olemme oikealla mielellä, niin me kerskaamme ahdistuksista.

Jumala on ottanut tuhoutumiseen ja kuoleman liittyvän ahdistuksen ja kärsimyksen työaseekseen. Juuri sen kautta hän luo uutta ja ikuista tässä ajassa ja ihmisessä. Koko Jumalan maailmansuunnitelman keskuksessa on Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä.

Elämme ajassa, joka propagoi onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa. Sairaus, rampuus ja rujous halutaan kätkeä maton alle. ”Jumala parantaa”, sanotaan. Mutta tosiasia on, että kaikki kuolevat lopulta sairauteen ja vanhuuteen, olivatpa sitten kokeneet millaisia parannusihmeitä hyvänsä.

Me kerskaamme (riemuitsemme) ahdistuksista. Me siis näemme Jumalan pitkäjännitteisen johdatuksen elämässämme ja tajuamme, ettei mikään, mikä meille tapahtuu Jumalan käsissä, ole sokeaa sattumaa ja mielettömyyttä.

Kaiken tuskan ja kärsimyksen takana on salattu Jumalan siunaus, elämä, vaikka se tuntuu kuolemalta, tuholta ja häviöltä, joka tekee hirvittävää jälkeä. Kun me tämän ymmärrämme, me myös säilytämme elämänrohkeutemme, tuli mitä tuli.

Jumalan edessä saamme olla myös kärsivinä, lyötyinä, neuvottomina ja täynnä vihaa. Mutta siinä me myös toivottavasti tyynnymme ja opimme huomaamaan, että kaikki mikä Jumalalta tulee, tulee vain siunaukseksi.

Rov. Olavi Peltola, Oulu 16.8.2003. 74 min