Viikko 17 : Kristinuskon summa

Pääsiäisen jälkeen olen viipynyt sen apostoli Paavalin ajatuksen äärellä, jonka hän kirjoitti Rooman seurakunnalle: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Room. 4:25.

Tässä Paavalin pienessä lauseessa on ilmaistuna kristillisen uskomme sisältö ja sanoma. Martti Luther nimittikin tätä raamatunlausetta ”kimpuksi, johon koko kristillinen usko on koottu”. Tämä on kuin Jumalan pääsiäiskukkakimppu.

Tämän enempää meidän ei välttämättä tarvitse tietää Jumalan pelastusteoista. Tätä monimutkaisempi ei Jumalan pelastustapa ole. Tässä on viime kädessä kaikki, mihin uskon tarvitsee tarttua. Tässä on kaikki, mitä me elämässä ja kuolemassa tarvitsemme.

Minua riemastuttaa heti tämän lauseen alussa, että Jumala on kaiken antaja ja tekijä. ”Jumala antoi Kristuksen”, sanoo apostoli. ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden.”

Tämä on kristitylle tuttua, mutta se on aina yhtä vavahduttavaa, kun sitä ajattelee. Kristus ei kuollut roomalaisten järjestämän kelvottoman oikeudenkäynnin uhrina tai juutalaisten johtomiesten kateuden tai valtakamppailun pelinappulana. Kristuksen kuoleman syy ja aihe on meissä!

”Meidän rikkomuksemme” aiheuttivat Jeesuksen kuoleman. Kuinka järkyttävästä ja ajankohtaisesta asiasta tässä onkaan kysymys! Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman syy ei ole historiassa, vaan se on tässä, minussa ja sinussa. Me olemme Kristuksen surman aiheuttaneet, me olemme hänen kuolemaansa syylliset. Syntimme ovat todellisia eivätkä ne olleet hoidettavissa pois salaamalla tai unohtamalla. Jumala on nähnyt kaikki meidän rikkomuksemme ja Golgatalla hänen Poikansa kuoli niiden tähden.

Meidän olisi pitänyt kuolla. Mutta Jumala antoi Kristuksen kuolla. Se tarkoittaa, että Kristus sai Jumalalta sen rangaistuksen, jonka me olimme ansainneet. Kristus kuoli Jumalan tahdosta meidän sijastamme! Siinä ilmenee Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Kannettuaan rikkomuksemme ristille ja hautaan Kristus sai nähdä, miten suuren ja riittävän sovitustyön hän oli tehnyt. Jumala herätti hänet kuolleista ja osoitti näin, että hän hyväksyi täysin riittävänä Kristuksen lunastuksen. Herättämällä Kristuksen kuolleista Jumala vapautti Kristuksen iankaikkisesta rangaistuksesta ja tuomiosta, sanalla sanoen iankaikkisesta kuolemasta.

Tässä tulee Paavalin ”pääsiäistervehdyksen” ehkä huimaavin osa. Kristuksen ylösnousemuksen varsinainen syy liittyy sekin meihin. Jumala ”herätti” Kristuksen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden”.

Kristuksen risti näyttää, mitä Jumala teki synneillemme. Kristuksen y1ösnousemus näyttää, mitä Jumala ristin tähden tekee meille syntisille ja kuolleille. Hän vanhurskauttaa jumalattoman. Niin riittävä on sovitus, että sen turvissa oleva syntinen julistetaan vanhurskaaksi, kelvolliseksi ja hän saa Jumalalta lahjaksi iankaikkisen elämän.

Tällainen on pelastus. Niin lujan ja turvallisen Jumalan työn varaan sinä kyllä voit laskea oman elämäsi. Etkä sinä joudu pettymään. Jumala ei houkuttele ketään lähelleen sitten pettääkseen. Jumala kutsuu lähelleen antaakseen rikkomukset Kristuksen tähden anteeksi ja vanhurskauttaakseen jumalattoman Kristuksen ylösnousemuksen tähden.

Kaikki on valmiina. Jumala kutsuu meitä taas lähemmäksi itseään. Hän kutsuu meitä elämään aralla tunnolla synnin suhteen ja turvallisella mielellä anteeksiantamuksen suhteen. Ylösnoussut Jeesus on se hyvä paimen, joka kulkee etsien kadonneita saattaakseen eksyneet ja pois poikenneet takaisin Jumalan perheväkeen, virvoittaakseen nääntyneet, kantaakseen väsyneet, uudistaakseen niiden uskon, jotka kokevat itsensä hengellisesti kuolleiksi.

Ihmeellinen on tämä lause, tämä Jumalan ja Kristuksen tekojen ylistys: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Room. 4:25.

 – Per-Olof Malk –