Viikko 13 : Jumalan uskomattoman suuri kärsivällisyys

Jumalassa on piirre, joka ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Ajattelen hänen kykyään ja haluaan kärsivällisesti kärsiä vajavaisia langenneita ihmisiä heitä tuhoamatta. Tuhoamisen sijasta Jumala halua auttaa syntisiä.

Muistathan, miten ensimmäisten ihmisten kävi: He tekivät vastoin Jumalan sanaa, he tekivät syntiä. Sinä päivänä Jumala olisi voinut hävittää heidät ja luoda heidän tilalleen uudet ihmiset. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi toteuttanut lakinsa, jonka hän oli heille antanut. Jos ihminen olisi ollut Jumalan asemassa, hän olisi tuhonnut rikkojat. Mutta Jumala ei tuhonnut ketään, vaan hän aloitti itselleen tuskallisen ja pitkän Via dolorosan, kärsimystien, armahtaakseen langenneita luotuja.

Kun lankeemuspäivän ”iltapäivä viileni”, Aadam ja Eeva kuulivat Jumalan kulkevan puutarhassa. Syyllisyydentunnossaan he piiloutuivat. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” 1. Moos. 3:8-9.

Tässä esille tuleva Jumalan kärsivällinen mieli jatkuu läpi Raamatun historian – ja jatkuu kaiken loppuun saakka. On puhuttelevaa, että meillä on sekä Raamatun alku- että loppulehdillä muistutus Jumalan muuttumattomasta mielenlaadusta syntisiä kohtaan. ”Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä”, kuuluu kutsu vielä Raamatun viimeisellä lehdellä, Ilm. 22:17.

Tämä on ihme. Tämä on puhuttelevaa. Tämä on toivon aihe. Jos tämä ei murra ja särje sydäntä, niin särkeekö sitten enää mikään?

Ajattele uudestaan: Jumala, maailmankaikkeuden suuri Luoja, täydellinen, ikuinen Majesteetti, jonka yksi ainoa sana olisi riittänyt tuhoamaan nuo ensimmäiset ihmiset paratiisissa ja myöhemmin heidän jälkeläisensä, sinut ja minutkin, on kärsivällinen loppuun asti. Sanallaanhan hän oli kaiken kerran tehnyt ja sanallaan hän olisi voinut kaiken myös hävittää. Mutta ei. Hän lähti pitkälle kärsimyksen tielle, nöyryytysten tielle, langenneiden, häntä vastaan kapinoivien ihmisten surkealle tielle. Hän lupasi ensimmäisille kurjille ihmisille Lunastajan, jona hän itse aikoi olla. Ja hän toisti lupauksensa yhä uudelleen, kunnes ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”.

Mitä Jumala tällä kaikella kärsimisellä on saanut aikaan?

Valtavan määrän tuskaa itselleen. Ja valtavan määrän toivon meille. Kun Jumala ei tuhoa meitä, vaan suostuu kärsimään meitä aina omaan kuolemaansa saakka, se merkitsee hänelle suunnattoman paljon tuskaa mutta meille, hänen vastustajilleen, se merkitsee toivoa, elämisen mahdollisuutta.

Tänään sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, joka Pojassaan on lunastanut sinut. Häntä herjattaessa hän ei herjannut takaisin, Matt 27:39. Hänelle tarjona olevan ilon sijasta hän kärsi ristin, häpeästä välittämättä, Hepr. 12:2. Jos me olemmekin huonoja kestämään meihin kohdistuvaa vääryyttä, vääriä tuomioita, vihaa, halveksuntaa jne., niin Jumala on täydellinen tässäkin suhteessa ja hän kestää kaiken. Hän ei muistele kärsimäänsä pahaa, vaan kärsiessäänkin hän ojentaa käsiään kutsuvasti syntisten puoleen ja sanoo: Tule. Anna elämäsi taas kokonaan minulle.

Tästä kaikesta on voimakas kuvaus Hesekielin 16. luvussa. Siinä Jumala kuvaa rakkauttaan Israelia kohtaan, jota verrataan heitteille jätetyksi lapseksi. Jumala hoitaa tämän lapsen, mutta kun lapsi kasvaa, hän nousee auttajaansa vastaan. Jumala kyllä tuomitsee tämän. Ei ole oikein, että autettu hylkää auttajansa. Mutta aivan luvun lopussa esiin murtautuu Jumalan häkellyttävä, aivan käsittämätön rakkaus jälleen: ”Minä muistan liittoni, sen, jonka kanssasi tein, kun vielä olit nuori, ja minä vahvistan välillemme liiton, joka kestää ikuisesti. ? – Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken, minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.” Hes. 16:60, 63.

Mitä tähän voi sanoa? Ehkä parasta on rukoilla ehtoollisrukouksen sanoin: ”Totisesti on kohtuullista, oikein ja autuaallista, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Hänet sinä olet alttiiksi antanut ja kuolleista herättänyt, että me pelastuisimme synnin ja kuoleman vallasta. Tästä sanomattomasta lahjasta me taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa kiitämme ja ylistämme sinun nimeäsi.”

– Per-Olof Malk –